tiistai 23. lokakuuta 2012

Syötkö liikaa?

Monilla on pienestä lähtien ollut sääntönä, että lautanen on pakko syödä tyhjäksi.
Omassa perheessäni tällaista ei ollut, ja olenkin siitä edelleen todella kiitollinen. Äitini tapasi sanoa "jätteet eivät kuulu vyötärölle", mikä on aivan totta. Omassa taloudessani saatan myös laittaa säilöön todella pieniäkin määriä ruokaa, jos joltain ruokakerralta jää ja syön sen seuraavana päivänä (en oikeastaan ikinä heitä ruokaa roskiin). Monissa perheissä oikein kehotetaan että "täällä on vähän vaan, kyllä joku nyt syö tämän loppuun". Näissä perheissä usein isä joutuu biojäteastian rooliin.

Jos nykyään menen ravintolaan syömään, jossa annokset ovat hirveän suuret, ei minulla ole vaikeuksia jättää lautaselle ruokaa. Monien mielestä tämä on kuitenkin kamalaa ruoan tuhlausta. Onhan se niinkin, mutta mielestäni se ei auta asiaa, että minä saan itselleni huonon olon.

Aasiassa jättiannoksen ääressä
Tässä vaiheessa yleensä kauhistellaan nälänhätää, ja sitä että minun ruokani menee roskikseen. Se onkin kamalaa. Toivoisin että ravintoloissa tehtäisiin sen kokoisia annoksia, joista ei tule ähky. Mietitään asiaa kuitenkin tältä kannalta: kuinka se parantaa nälänhädän, että minä syön lautaseni tyhjäksi? :)
Yleensä jätän esimerkiksi riisin syömättä ja keskityn oleelliseen.

Eilinen salaattini, jonka söinkin kahdessa osassa
Olen joutunut kuitenkin opettelemaan itsekin annoskokoja uudestaan. Koska syön nykyään niin monta kertaa päivässä, ei yksinkertaisesti voi syödä yhdellä kerralla kovinkaan paljoa. Tätä voi harjoitella hyvin kellon kanssa, ja siihen tottuu yllättävän nopeasti. Jos sinun ei tee mieli syödä kellon näyttämänä aikana, olet todennäköisesti syönyt liikaa edellisellä kerralla, tai jos sinulla tulee kova nälkä ennen kuin olisi tarkoitus syödä, olet syönyt liian vähän. En tarkoita, että se tarvitsisi tehdä aina minuutilleen ja koko loppuelämän. Nopeasti keho alkaa tottua tähän rytmiin, jonka jälkeen ei tarvitse kelloa tuijotellakaan.
Verensokeri pysyy tasaisena, ja vältyt kiukuttelu-/heikoituskohtauksilta, vatsa ei turpoa, et väsy ruokailun jälkeen, olet koko päivän energisempi. Olen myös huomannut, että niinä päivinä jolloin en saa syötyä syystä tai toisesta montaa kertaa, tulee iltaisin ahmittua kamalia määriä kaikkea. Tässä jo monta hyvää syytä syödä pienempiä annoksia.

Oma elämänlaatuni on parantunut huimasti juuri tämän muutoksen takia. Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät että olen ihan kamala kun olen nälkäinen. Nykyään en ole juuri koskaan nälkäinen :)

Ennen minulla tosiaan kävi aina ruokailun jälkeen niin, että maha turposi kamalasti. Nyt maha pysyy litteänä läpi vuorokauden. Ja kun vatsalaukkusi tottuu pienempiin annoskokoihin, ei herkkujakaan tarvitse syödä kuin vähän saadakseen makeudennälän taltutettua. Ainakin minulla tämä on toiminut! Kunnon sixpackin saamiseen täytyy tehdä toki paljon muutakin, mutta mielestäni tämä ruokajuttu on niistä tärkein. Kirjoitan vielä toisen postauksen treenipuolesta.

Heräsikö kysymyksiä aiheeseen liittyen?:)

19 kommenttia:

  1. Meillä kotona sanottiin aina, että lihat (kana,kala tms) pitää syödä pois, ja muuta saa jättää. Kai se liittyi myös jotenkin lama aikaan, onhan esimerkiksi pihvit kalliimpia kuin peruna. Mutta olen samaa mieltä ravintoloiden annoskoosta, ne ovat ihan jumalattomia! Ja välillä sitä itsekkin sortuu siihen, että ahtaa kaiken koska ei kehtaa jättää.. Miksi ei kehtaa? Ja miksi mielummin ottaa itelleen sairaalloisen ähkyn? Who knows. Tosin riippuu se ruoastakin, esim. italiassa ei olisi tullut mieleenkään jättää murustakaan suussa sulavaa pastaa lautaselle.. ;) hahaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt itsekin tuota lama-ajan vaikutusta tähän hommaan. Ja tämän ikäluokan vanhemmilla saattaa olla jäänyt omien vanhempiensa sota-ajan jälkeisiä tottumuksia.

      Ja kyllä itsekin sorrun tuohon ylisyömiseen silloin tällöin, kukapa ei! Sushi on heikko kohtani, ja sushibuffetit pahimpia :D
      Mutta kunhan ei joka aterialla syö niin että tuntuu että mahalaukku repeää ;)

      Poista
    2. joo, siis sushibuffat on pahimpia ehkä ton pastan jälkeen....o ou. Yritän ainakin arkisin pysytellä normaaleissa rajoissa, kun taas välillä vkonloppuisin annan luvan itselleni syödä vähän enemmän (Brunssit jne), on kiva sitten köllötellä masun vieressä sohvalla. :D hahaa!

      Mutta tosiaan, vanhemmille on varmasti jääny vaikutteita omasta lapsuudestaan, ja siitä, että ruokaa ei saisi tuhlata. Mutta itsekkin säästän kaiken ylijäämän, pakastan, tai keksin jonkun uuden ruoan jämistä. Joten hyvä me :)

      Poista
    3. Aika paljon on myös sellaisia neuovoja, että juuri kerran viikossa pitäisi pitää tällanen ns. Herkuttelupäivä, ja syödä vähän enemmän. Silloin aineenvaihdunta lähtee taas kunnolla käyntiin. En oikein tiedä mitä olen itse tästä. :)

      Poista
    4. Mun mielestä tää herkuttelu/tankkauspv viikossa koskee enempi sellaisia syöjiä, joilla on niukka ravinteiden/hiilareiden/rasvan saanti muuten. Esim vihannespainotteista ruokavalioita noudattava saa runsaasti vitamiineja, antioksidantteja ja immuniteettikykyä kasviksista, mutta huomaan että kerran/kaksi viikossa minun täytyy syödä suuri makeahedelmäannos ja rasvaa hyvinvoinnin takaamiseksi ja makeanhimon estämiseksi. Ja tuohon finish your plate -hommaan, mua ei tarvinnut pakottaa, oli aina lautanen täynnä kasviksia, söin tarhassakin kuulemma muiden veget kun muut söi einespihvinsä. Ehehee.

      Hyvä teksti, ja tottahan se on. Ahdisti aina ala-asteella viedä tarjotin ja heittää nakkikeittoa pois ja siinä seisoi aina opettaja ja kirjasi ylös aina kuka heitti truokaa pois. Traumoja.....

      Poista
    5. Niin oot varmaan oikeessa tuossa. Ja just siinä mielessä järkevää, että jos jää miinuskaloreille joka päivä, niin tuolla tankkauspäivällä varmistetaan että aineenvaihdunta pysyy vilkkaana. Musta tuntuu vaan, että mulle toi systeemi ei toimi. Yritin yks päivä syödä vähän isimpia annoksia toi mielessä, ja voi että mulla oli huono olo :D

      Poista
  2. Itse luulen, että tuo takkauspäivä on aineenvaihdunnan kannalta aika neutraali, mutta henkisen jaksamisen kannalta hyvä. Tietenkin jos on ihan älyttömillä miinuskaloreilla, mutta sillä normaalilla puoli kiloa viikossa- tahdilla tankkauspäivää tuskin tarvitsee muu kuin pää. Ja ainakin itsellä tuo "kerran kahdessa viikossa saat syödä mitä vaan"- päivä aiheuttaa ahmisista ja pakkosyömistä. Kun kerran kahdessa viikossa saa syödä karkkia, on sitä pakko syödä, vaikka ei tekisi mielikään. Seuraavan kerran kun sitä saa syödä vasta kahden viikon päästä.

    Itselle sopii neljä ateriaa päivässä (kaksi isompaa ateriaa, yksi pienempi ateria ja yksi välipala). Vihaan tuota kellon kanssa syömistä, oli sellanen olo, että pitää koko ajan olla puputtamassa jotain. Ja niistä ruokamääristä tuli vaan paha mieli :). Aina välillä tulee mielihaluja, ja välillä kunnon nälkäkin, mutta yleensä niistä selviää ajattelemalla sitä seuraavaa ateriaa. Jos on nälkä, juon ensin vähän vettä sillä ajatuksella, että se tunne olisikin janoa. Jos se kuitenkin on oikeaa nälkää, syön jotain. Yritän opetella kuuntelemaan kehon viestejä. Ja opetella pois siitä "syön nyt varmuuden vuoksi"- tunteesta joka minut sai osaltaan lihomaan.

    -Anna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti totta :) itse en ole tuonkaan takia niitä päiviä pitänyt. Jos tekee joskus mieli herkutella niin silloin sen voi tehdä, kunhan se ei ole jokapäiväistä.
      Mutta tosiaan, joillekin se sopii, ja hyvä niin! Näissä pitää aina kuunnella omaa kroppaa ja toimia sen mukaan.
      Mulla ei oikeastan ole nyt tullut noita mielihalujakaan samalla tavalla kun ennen. Mutta tosiaan, tuntuu kyllä että saa olla kokoajan puputtamassa jotain :D mutta mulle se sopii hyvin, koska rakastan ruokaa <3

      Poista
    2. Luin uudelleen tuon selviytymistarinasi ja aloin miettiä, että millainen on suhteesi ruokaan nykyään (muutakin, kuin, että rakastat sitä :))?

      Tämä kysymys ponnahti mieleeni tuossa, kun söin eväitäni lounastunnilla. Sellaista semiterveellistä laihdutussapuskaa, kanaa ruokakerma-sipulikastikkeessa, hieman riisiä (tummaa), salaattia oliviiöljyllä ja vihreitä papuja ja parsakaalta (pakaste...). Ja oli pahaa, jotenkin.. mautonta. Siis, alkoi etoa koko annos, varsinkin ne kasvikset (varmaankin koska olivat pakasteesta).
      Mietin sitten, että miksi syön ruokaa joka ei maistu hyvältä ja totesin jumiutuneeni kaavoihin. Eli kun ruokavaliostani on poistunut (lähes) kokonaan makaroni, riisi ja peruna ja osittain leipäkin, tuntuu, että paniikinomaisesti välttelen kaikkea ruokaa jotka sisältävät edellämainittuja ruoka-aineita ja yritän kahmia lautaselleni puoli kiloa kasviksia, joka päivä mahdollisimman monipuolisesti (joka on tietenkin hyvä asia...). Mutta repertuaarini on käynyt aika kapeaksi. Tuntuu, että olen kadottanut keittotaidon kokonaan (olen oikeasti aika hyvä kokki...) ja mielikuvitus puuttuu.

      Joten tämän satunnaisen avautumisen tarkoituksena oli kysyä, että miten pidät syömisesi monipuolisena, maukkaana ja sellaisena, ettei siihen kyllästy? Ja miten syöt töissä?

      -Anna-

      Poista
    3. No mun mielestä on tärkeää, että syö niitä asioita mistä tykkää, ei vain niitä mitkä ovat terveellisiä. Kohtuudella kaikkea on hyvä sääntö, mutta ei toimi välttämättä kaikille.
      Itse rakastan esimerkiksi juustoja, ja vaikka ne ovat kaukana terveellisestä, käytän niitä usein ruoanlaitossa. En usko, että liian tiukalla ruokavaliolla jaksaa olla loputtomion, vaan ruoan pitää myös maistua hyvältä. Erilaisilla kastikkeilla saa mukavasti vaihtelua myös ruokiin. Ja kun ne tekee itse, ovat nekin terveellisiä.

      Töihin otan yleensä ison eväsboksin mukaan, jossa on ihan samoja ruokia kun täällä olen esitellyt. Sen lisäksi minulla on usein joku hedelmä tai vaikka rahka välipalaksi. Eväsboksista syön 2 kertaa 8 h työpäivän aikana ja välipalan siihen väliin. :)

      Poista
  3. Moi,

    kiitos tasta postauksesta. Ma asun juuri nyt parhaillaan (jouluun asti) Aasiassa, ja muuton jalkeen ekan kuukauden ajan soin mun lautasen melkein aina tyhjaksi, koska olin tosiaan tottunut siihen ja mulle on ollut hirvean vaikea sietaa ruoan tuhlaamista. Sitten kun huomasin, etta talla menolla tulen paisumaan eeppiseksi (ehdin lihoa sen verran, etta tunsin sen itse, ehka pari kiloa?), aloin kylmasti jattaa lautaselle about puolet annoksesta ja sen lisaksi ostaa supermarketista kasviksia ja popsia niita ennen ateriaa. Taallahan ei kuulu salaattia melkein yhteenkaan annokseen paitsi yksi koristeviipale kurkkua, ja suurin osa kasviksista taitaa olla paistettu suuressa maarassa oljya.
    Intialainen ruoka on kylla yksi pahimmista, lautaselle lapataan ehka puoli kiloa riisia, curryja ja leipaa... enka usko etta dalkaan on kovin terveellista vaikka siina kasviksia onkin.
    Vietnamilaisissa ravintoloissa on sen sijaan kuultu salaatista, ja siella myos ymmarretaan se kun pyydan vahemman riisia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän tuon tunteen! Olin 6 viikkoa viime talvena myös aasiassa ja kesti hiukan tottua siihen. Tuntui niin kamalan epäkohteliaalta jättää.
      Ja joo, intialainen on aika hiilaripommi, vaikkakin supermaukasta :) kiva jos tästä oli apua!

      Poista
  4. Pakko sanoa (ei siis todellakaan millään pahalla, koska ihmisiä on erilaisia) niin tuo avokadosalaattisi jonka jaoit kahdelle kerralla ei olisi ehkä riittänyt minulle kerralla edes. Hah. Tosin itse yritän mennä nyt plussakaloreilla mutta silti.. Hirveän pieniä annoksia jos tuon annoksen jaoit vielä kahtia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, juu kyllähän tuo pieni onkin. Olin kuitenkin syönyt pastaa ehkä vähän turhan tuhdisti, jonka takia en jaksanutkaan tuota kaikkea. Ei ollut siis tarkoitus syödä tuota kahdessa osassa :D

      Poista
  5. Meilläkään ei kotona pakotettu mitään syömään loppuun. Ei tarjottu mitään muita sitten, että "no maistusko tämä tai tämä tai tämä tai kymmenen ruokalajin illallinen?" vaan sanottiin että sitte seuraava ruoka-aika on sillonjasillon. Tämä on mielestäni hyvä käytäntö koska jos vanhemmat tekevät kolme eri ruokaa ja niistä saa sitten valita niin oppii kyllä aika nirsoksi. Ja erittäin hyvä, ettei pakotettu syömään enempää kuin jaksoi tai teki mieli. Ravitsemustiede on sitä mieltä, että syömäänpakottaminen sekoittaa lapsen nälän ja kylläisyydentunteet. Lapsella nämä yleensä toimivat normaalisti, koska lapsilla ei ole sosiaalista painetta eikä mainonta pieniin lapsiin samalla tavalla ulotu kuin aikuisiin.

    Ja sitten jos jossain päiväkodissa tai muualla sanottiin että ajattele niitä kehitysmaiden nälkiintyneitä lapsia, sulla on sentään ruokaa, niin mietin että miksei niitä mun ruokia voi teleportata niille kun en minä niitä aio syödä kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä kanssasi! Jos joskus saan itse lapsia, aion toimia juuri noin :)

      Poista
  6. Hei!
    Olen miettinyt itsekin annoskokoja mutta toi aikaväli on vielä hukassa.. Siis, miten usein sinä syöt? Ja mikä olisi sinun mielestä hyvä aikaväli? Totta kai sama aika ei ehkä sovi kaikille, mutta halusin silti kysyä :)

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Laura!

      Syön yleensä 3-4 tunnin välein. Tietty jokut annokset ovat vähän pienempiä välipalan tyyppisiä. Kannattaa kokeilla!
      Kestää vähän tottua, mutta se on sen arvoista:)

      Poista